Kevättä karvoissa

Eräs kaunis harmaa ilta käytiin läheisellä kentällä heittelemässä frisbeetä. Oli siinä katsomista kun puolet kentästä oli täynnä vettä. Ja kyllä kastuttiin. Löllerö ei meinannut löytää veteen uponnutta leluaan. Kuono veden alle ja haistelemaan.

Sitten vähän kaivettiin

Märkää on

Selvittiin kuitenkin hengissä, matkamuistona pari ämpärillistä kuraa ja hiekkaa lattialla.

Viikon päästä meille on tulossa perheenlisäystä. Koiraihmiselle tulee kissanpentu, ja vieläpä tyttö! Häntäheikit ovat saaneet uuden kodin. Veljekset Huudi ja Haamu, plus lauman veteraani Dexter muuttivat tuohon suht lähelle ja nuorimmaiset Basso ja Pokeri lähtevät huomenna Ylivieskaan. Kisu olisi varmaankin tykännyt hiirulaisista mutta aina ei saa mitä haluaa.
Koiruus on vain mulkoillut kissa-ajatukselle. Saa nähdä mitä se uudesta kaveristaan tykkää, kun se eräänkin kerran ajoi etupihalla kuljeksivan katin puuhun. Jos saksalandia saa kissatavarat toimitettua ensiviikolla, niin katinhakureissu sijoittuu luultavasti samalle päivälle kuin kamojen saapuminen. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta, vai miten se meni.

Eilen tehtiin lenkki lintulammelle. Jäätä oli vielä aika reippaasti, mutta rantarapakot antoivat jo periksi. Hurtta kävi kepin perässä kahlaamassa. Taisi olla ilmeestä päätellen aika kylmää vettä. Pari sorsaakin siellä näkyi mutta ei tuo honkkeli niistä innostunut. Jospa sitten jäiden sulattua menisi uudestaan yrittämään uintihommia.

Lähipusikosta löytyi pallo!

Killi killisilmä

Täytyypäs täyttää näitä tylsiä hetkiä ja kertoa vähän rakkaasta Killi-kisustani, joka tietyistä syistä asuu äitini luona.
Eräs kesäinen päivä vuonna 2005 tai 2006, isosiskoni kiikutti meille häkissä kissanpennun, joka tuli minulle täysin yllätyksenä. Sukupuolesta tuli heti riitaa, sillä siskoni mielestä se oli ihan selvä poika. Itse en nähnyt mitään poikaan viittaavaa ominaisuutta katissa, mutta toisaalta se oli vielä pentu. Nimeksi tuli siis Killi, joka sopi kummallekin sukupuolelle. Muuten kisusta olisi tullut Siru, maalla asuneen Siru-kissan mukaan.
Moni muukin sanoi että kyllä se on tyttö. Ja viimeistään ensimmäisten "naistenvaivojen" tullessa se sitten varmistui. Sitä rääkymistä ei kukaan jaksanut kuunnella joten katti vietiin leikkauspöydälle.

Näytänks mä enemmän tytsyltä vai poitsulta

Pieneksi tuo kisu on jäänyt. Paino on tällä hetkellä alle 3kg. Mikään suursyömäri se ei ole. Mutta fiksu kuin mikä. Koiraihmisenä aloin opettaa sille erilaisia temppuja, jotka se sai loistavin arvosanoin suoritettua kehräyksen säestyksellä. Istu, maahan, kellahda, nökötä, tassu, sano mau, huitohuito...

Olemme monesti leikkineet piilosta ja hippaa. Joskus Killi leikkii niitä myös itsekseen, se menee johonkin käsittämättömään piiloon moukumaan ja odottaa, että löytääkö sitä kukaan. Kun emäntäväki vähän aikaa on "killiä" huudellut, niin tämä marssii häntä pystyssä esiin selän takaa. Jos jostakin syystä piilopaikka paljastuu, alkaa rakettimainen viiletys toiselle puolelle taloa. Sitten pitäisi muka juosta perässä ja vaania nurkan takaa...

Nökötystä ilmeellä "onks mun pakko"

Ja sitten annetaan tassu(j)a

Kellahdus palapelin päälle

Laatikot ovat aina olleet tuon mieleen. Aina, jos jossakin näkyy tyhjä laatikko tai paperikassi, sinne pitää sukeltaa.

Raasu olisi halunnut muuttaa kanssani, ainakin ilmeestä päätellen

Kaiken lisäksi Kilsu on oikea diiva ja prinsessa. Se tekee mitä haluaa milloin haluaa, ja tahtoo kaiken heti eikä viiden minuutin päästä. Jos parvekkeen ovi on kiinni, ovelle mennään maukumaan ja ulisemaan. Ja siellä valitetaan niin kauan että joku tulee sen avaamaan.

Kuningatar vuoteellaan

Tankkaushommia

Näin iltaruuan myötä ajattelin kirjoittaa, miten ja millä laumamme ruokailee. Elukat syövät tietenkin paremmin kuin emäntänsä, jota en ennen lemmikkien ottamista voinut käsittää.

Löllö on 50-50 ruokinnalla. Aamuruuan kanssa nirsoilun takia annan ruuat kerran päivässä. 

Sika-nautaa, nappulaa ja vitamiineja

Nappulana on tällä hetkellä J&V extra energia, josta ollaan siirtymässä maissittomaan Brit care Large breediin. Hurtta on rapsuttanut suutaan niin kokeillaan nyt, johtuuko se maissista. Lihoja ja sisuskaluja menee melko monipuolisesti kanasta lehmään. Ajanvietteenä annan joskus rustoja tai luita, kerran sai jopa kokonaisen kanankin.
Vitamiinilisinä menee nykyään Gelenk Aktivia, biotiinia, merilevää ja pellavasiemenöljyä.

Tänään tuli kivasti zooplussan tilaus, joka sisälsi mm. hevosen häntiä ja lehmän niskajänteitä. Nyt on karvakorvalle taas vähäksi aikaa välipalatekemistä :)

Häntäheikit vetelee Tima rattimaa. Raukat ovat olleet osku-linjalla vähän aikaa, kun emäntä ei tietyistä syistä riippuen saanut laitettua tilausta menemään. Käteviä kodin jätemyllyjä nuo kyllä ovat. Ruuantähteet ja juustonkannat voi nakata niiden syötäväksi.

Killi (äidin kissa) on myös papu-liha linjalla. Tänään laadin ruokalistaa sille, ja tulevalle katille. Tuntui olevan paljon monimutkaisempaa kuin koiran ruokinta. Mutta pääasia on että eläin pysyy terveenä.

Syömisen tyylinäyte

Ensiaskeleita

No niin, katsotaas miten tämä bloggaaminen alkaa sujumaan. Olen parikymppinen naisenalku, joka asuu eläinlaumansa kanssa Oulun kuppeessa olevassa lähiössä.
Tällä hetkellä karvajalkoja on seitsemän; koira ja kuusi kesyrottaa, joista yksi asustelee kaverini luona. Muille häntäheikeille on uusi koti hakusessa.
Lähikuukausina olisi tarkoitus ottaa kissanpentu lauman vahvistukseksi. Toinen koira on ollut jo pitkään mielessä mutta ei taida työttömän taloudellinen tilanne olla paras mahdollinen siihen. Ainakaan tällä hetkellä.
Kissoja on melkeinpä aina ollut. Kun olin noin 5-vuotias, asuimme maalla keskellä ei mitään ja meillä oli seitsemän kissaa. Kerrostaloon muutettaessa piti kissat antaa pois, koska eiväthän ne olisi kaupungissa viihtyneet, kun olivat tottuneet kulkemaan ulkona.
Muutama vuosi siitä eteenpäin ja otimme kissanpennun, joka elää tälläkin hetkellä. Äitini luona. Äiti ei halunnut antaa sitä mukaani kun muutin pois kotoa. Olen monesti ihmetellyt sen älykkyyttä. Namien voimalla se osaa melkein yhtä paljon temppuja kuin koirani. Se osaa jopa mennä agilitya.
Koiraa äiti ei antanut ottaa. Edes omaan asuntoon ei voinut koiraa hankkia kun kämppis oli allerginen. Noh, kämppis lähti ja aloin selailla apulaa. Silmiini osui ilmoitus 6-7-vuotiaasta sakemannista, jonka sitten kävin Kemistä hakemassa. Rolle-ryökäle on luonani nyt vuoden asunut.
Nykyajan saksanpaimenilla on tuo terveys vähän niin ja näin. Jos luusto on kunnossa niin pääkoppa on mätä. Rolle onneksi on vahvahermoinen, fiksu ja mallia ei-liuskaperä. Lonkkakuvauksia odotellessa.

Rolle-poeka

Rakennetta

Dogin kanssa ei virallisesti harrasteta mitään, kun se ei ole rekisterissä. Omatoimista "jälkeä" silloin tällöin treenataan. Eli koira odottamaan, lelu piiloon jonkun matkan päähän ja koira työhön. Jotakin haastetta pitäisi keksiä kun tuo honkkelikoipi alkaa olla jo liian haka.
Verijälkeä olen miettinyt mutta ei ole vielä tullut verta ostettua.

Ja nenä käy

Lelu löydetty

Valjaissa lukee "security" imagon kohottamiseksi :) Hurtta on luonteeltaan ihan nössö ja kaikkien kaveri, valjaiden avulla se näyttää vähän kovemmalta. Tämmöisellä epäilyttävällä alueella kun asuu, ei haittaa yhtään että on tuommoinen koira vieressä.
Toisaalta kyllä tuo koonsa puolesta ihan hyvin toimii ns. pelotteena, Rolle kun on sen 71cm korkea. Vähän venähtäneempi kuin normaalit sakemannit.
Johan tuli teksitä ekalle postaukselle, jospa sitä tästä joutaisi tekemään jotain muuta!