Aina oppii jotain uutta

...Tässä tapauksessa koiran kupista juomisen. Emäntä ei voi ymmärtää. Vaikka vasta olisi vaihdettu vesi omaan juomakuppiin niin silti pitää mennä sitä likaisempaa vettä juomaan.

Koiraa se ei enää pelkää. Päinvastoin, se on ihan puskettava kapistus. Naama naamaa vasten ja semmoista. Koira vastaa puskemiseen tönimällä kuonolla kissaparan selälleen.

On niissä vähän samaa näköä, molemmilla kieli ulkona

Roppana joutuu maanantaina piikille. Siis piikitettäväksi, eli rokotuksille. Ei ole harmainta hajua, milloin tuo on rokotettu vai onko ollenkaan. On se ainakin terveenä pysynyt. Osasyynä oli myös OKK:n laittama viesti, että rekkaamattoman koirankin kanssa voi päästä piireihin. Kunhan on rokotukset ajan tasalla. Vastasin sitten ilmoittautuvani mukaan jos paikkoja vapautuu. Täytyy toivoa parasta.

Tarkoitus olisi jossakin vaiheessa aloittaa suojelun harrastaminen, mutta ainakin aluksi pysytään siellä pk-tottiksen puolella. Sitä kun (luultavasti) treenataan ympäri vuoden, ja muita pk-lajeja vain keväästä syksyyn. Saa korjata jos olen väärässä, mutta näin annettiin olettaa.

Sivu-käskyn olen sille ihme ja kumma saanut opetettua. Perusasento jää joskus vähän vinoksi ja sitä yritetään harjoitella pois. Hyvänä apuna olen käyttänyt seinää, aitaa tms. Koira seinän ja emännän väliin niin, ettei voi mennä vinoon.

Seuraamisen alkeita ollaan aloitettu treenaamaan pallon avulla. Nameista tuo ei niin välitä koulutustilanteessa. Pari askelta se jo osaa oikeaoppisesti mennä silmiin (tai palloon) katsomalla. Mutta eiköhän se siitä, joskus.